On tää kesä sitten karmeeta aikaa...Kiire vaan lisääntyy entisestään ja tuli hännän alla saa pinkoa pitkin pitäjää. Kesäleirit ym. härdellit pitää työn puolesta kiireisenä ja  opiskelun näyttötyötä toisella kädellä vääntänyt. Mutta josko tämä taas tästä. Elukkarintamalle kuuluupi vaikka ja mitä. Poika sai synttärilahjaksi 2 brahma tipua kaveriltaan, joita himoinnut jo kauan. Nyt jännityksellä odotellaan, jotta mitäköhän sieltä mahtaa loppujen lopuksi tulla... Kuvia tulee, kunhan tässä kerkeäisi laitailemaan tänne blogiin. On vaan niin pirun hidasta hommaa.

Kanelin ainukaisesta on tullut jo iso jäbä (siis kukko), mutta silti käyttäytyy, kuin pahanen kakara. Pää punaisena uikuttaa emon perässä, vaikkei Kanelia enää voisi vähempää kiinnostaa koko kakaran hoito. Muu kanalauma alkaa selvästi olemaan hieman tökkiintynyt Piipan jatkuvaan vinkumiseen, sillä saa aika kylmää kyytiä, kun aloittaa serenaadinsa. Kyllä elämä opettaa ja jos ei se, niin kanalauma ainakin! Kyllä me naiset vaan ollaan julmia!

Tässä Kaneli kera kiljukaulan, vielä pari viikkoa sitten.

Meillä on alkanut luuhaamaan ikäviä vieraita...harakoita. Ihmettelin yksi aamu, että mikä halavatun jengisota kanalan luona on menossa, kun aivan tajuton meteli sieltä kuului. Syöksyin paikalle ja harakan p...ele oli jostakin raosta ujuttautunut kanalan tarhaan ja toinen säksätti ulkopuolella. Annoin armon käydä oikeudesta ja päästin kaverin pois. Noh, kanalassa oli sitten munia rikottu pitkin poikin ja että kun otti aivoon. Nyt sitten tänä aamuna löysin jo kolmannen rikotun munan kalkattimien pesästä! Sinne pääsyn kyllä jo ymmärrän, kun isosilmäisen verkon takana ovat.Alkaa vaan olemaan pikkaisen herne nenässä, kun yhtäkään kalkattimien munaa ole ehjänä saanut. Pääsee harakka kohta pellon lannoitteeksi, kun oikein kohdalle osuu...murrrr...

Osa paskohännistä orrella

Kuten edellisessä mainitsin, Hertta on alkanut hartaan odotuksen jälkeen munimaan. Tosin iloa siitäkään ole vielä harakoiden takia ollut, mutta täytyypä keksiä jotain. Kalkatit on ollut oikein nähtävyys, sillä moni on halunnut tulla vain niitä ihmettelemään ja kauhistelemaan, kuinka rumia otuksia ovat. En vaan jaksa ymmärtää...Onko mulla sitten jotenkin kieroutunut kauneuden taju, mutta mun mielestä nuo on sitten mukamas siinä kaikessa karmeudessaan mielettömän upeita!!!

Hertta ja Uolevi kotiutui tosi hyvin ja alkukankeuden jälkeen sulattavat meidän koiratkin. Aluksi meinasivat slaagin saada, kun koissut köntystivät ohi, mutta nyt eivät enää pelkää.

Tässäpä näin pikakuulumisia. Yritys hyvä kymmenen ensi kerralle, että saisi enemmän kuvia laitettua, mutta nyt koisimaan, jotta taas huomenna jaksaa.