Mun päiväsuunnitelmat heitti kyllä ihan häränpyllyä, kun tällainen yllätys mua aamulla lampolassa odotti...

Kun mää oon niin söpö!

Tiesin kyllä, että Muska on kantavana, mutta koska on tullut kantavaksi ennen meille tuloa, varmuutta karitsoimisajankohdasta ei ollut. Aamulla taas normi syöttöjä menin tekemään, kun kaukaa jo katsoin, että mikä ihmeen punainen rätti aitaukssa on ja samaan aikaan arvasin...jälkeiset. Pienellä spurtilla loikkasin lampolaan ja siellä se pikkuinen sitten tökötti emon vieressä. Voi hertsykeli sentään se on söpö, ihana, kaunis ja vaikka mitä!!! Muska ja vauveli sai aivan oman "sviitin", johon Remulla ja Annalla ei ole asiaa. Verkon läpi voivat toisensa nähdä, mutta varmuus ettei pikkuiselle satu mitään isojen jaloissa. Muska antaa imeä hyvin ja napero näyttää hienosti osoitteen löytävän.

Napero eineellä

Hitsi kun napakin roikkuu pitkin pitäjää...

Niin kauniin värinen ja jalat on paksut, kuin työhevosella! Mun mielestä maaliman kaunein karitsa mitä ikinä olen nähnyt!!! Tosin en ikinä ole näin pientä nähnytkään=)

Tyttö risti naperon Ruskaksi ja aivan on Ruskan näköinenkin. Täytyi heti tutkia, mitä sieltä kinttuvälistä löytyy ja löytyhän sieltä...pikku pässykkä.

Juups, tää päivä on mennytkin sitten tillistellessä vähän väliä, että Ruska saa evästä ja että Muska jakselee hyvin. On tää ollut kyllä ihmeiden päivä mulle. Ensimmäinen karitsa, joten kaikki on ihan uutta, mutta onneksi on keltä kysyä neuvoja. Kiitos kaunis taas sinne naapuripitäjiin, molempiin suuntiin=)

Ja Remu ryökäle menee parin viikon päästä tohtoritätin luo pallien poistoon... Yhtä karitsaa haaveiltiin ja nyt se saatiin (vaikkei Remun toimesta) Mutta nyt menen kurkkaamaan vielä illan viimeisen kerran, kuinka lampolassa jaksellaan. Öitä ja palataan.