kun ihmettelen, että mitä hittoa oikein touhuan ja miksi mun on ikinä koskaan milloinkaan pitänyt yhtäkään elukkaa ottaa. Töissä oli aivan mieletön sutina ja pituutta päivälle kertyi hitusta vajaa 10 tuntia. Sitten tulen kotia ja aloitan toisen vuoron. Kissat rillanneet niin, että kämppä lainehti karvoista ja kukkapurkit saanut ohessa kyytiä. Lampaat paskoneet juomaveteensä ja nakelleet ruokakipot irti seinistä pitkin pitäjää ja kanat hajoittaneet munan pesään ja paskoneet jokapaikan...aargh...Ja sitten meidän koiraneitokaiset on juoksullaan ja tippa siellä, tippa täällä, kas kun kalat ei oo lootaansa laittaneet uuteen uskoon! Jos ei väsyttäis näin kamalasti, myisin just nyt heti kaikki pois ja taitaisi sivussa mennä niin mies, kuin lapsetkin. Oikein monsteri mamma taas, mutta joskohan huomenna olisi päivä uus...