Menneinä päivinä taas touhut pitänyt niin kiireisenä, että jäänyt kuulumiset kertoilematta. Ruska on kasvanut julmettua vauhtia ja jäpikkäällä on jo ihan selkeät pässin oireet...Yrittää kuuttiaan jo kovasti tarjota, kun käy rapsuttelemassa, mutta toivossa eletään, että ei kasvaessaan ala äijäilemään liikaa. Viikonloppuna huomasin purukaluston puhjenneen ja nyt yrittää maistella kaikkea mahdollista, saappaanvarret mukaan lukien.

Perjantaina jäpikkäälle tulee ikää tasan 2 viikkoa

Riiviö kakara=)

Remu veti herneen nokkaansa, kun joutui Muskasta eroon ja on ollut aivan kahopää koko erilläoloajan. Vaikka pääsevät haistelemaan ja näkemään toisensa estoitta, niin se ei Remulle riitä. Pökkii aitaa ja mylvii, kuin arosusi! Anna saa kyytiä ruokakipoilta, joten on vahdittava vieressä, että toinenkin saa oman osansa eväästä. Annassa on jotain outoa, koska Remu ei ole koskaan (ainakaan en ole nähnyt) yrittänyt astua sitä. Muskan peräsimessä kiisi häntä suorana, mutta Annasta viis veisaa. Tosin hyvä niin!!!Loppuviikosta tai ensi viikon alussa Remun miehisyys on historiaa, joten josko sitten voisi laittaa koko köörin samaan tarhaan.

Nii-i ja heti haistattaa pitkät ja näyttää kieltä, kun kuvaa edes yrittää ottaa...

Mun lauhkeasta pässykästä on tullut yks Hormooni hirviö!

Vaihteen vuoksi muutakin.. Tyttöjen kanssa käytiin korvasieniä tutkailemassa, josko jotakin löytyisi. Muutama hassu sieni, mutta siihen se sitten jäikin. Opetin aikoinaan edesmenneen koirani etsimään kanttarellejä ja oikein hyvin se oppikin. Haukkui hienosti, kun löytyi, mutta innostui itsekin sienistä niin kovasti, että kuopi ne samalla aivan tuusan nuuskaksi. Siinä sitä valmista sienisoosia sai kotiin viemiseksi=) Iinaa ja Ettaa en ole edes harkinnut sienikoiraksi. Riittää kun marjastusreissuilla vetävät mustikat ja puolukat naamariinsa ennenkö itse kerkeää hätiin.

Iina ja Etta tutkailemassa metsän siimeksessä

Jotta näin taas täälä. Seuraavaksi kalkkuna ja kanakuulumisia=) Palataan!