Kalkattimien tarha kanalan kupeessa eilisen maalauksen jäljiltä...Muutama lauta olisi vielä.

Ja tänään iltapuhteina pyyhkäisin loput ja siinä se nyt verkkoa ja ovea vaille valmis. Kerkes tuota iltakin jo hämärtyä.

Tarkoitus on suurentaa tarhaa tässä kevään kuluessa huomattavasti, mutta tästä on helppo jatkaa, kun kuitenkin on jo valmis paikka, jossa voivat olla. Kunhan ovat kotiutuneet, ( ja se hemmetin tarhauskielto loppuu) niin pääsevät pihalle ja maille juoksentelemaan. Huomista odotellen, kun lähden kalkattimet hakemaan...

Edellisessä jo mainitsin, että Kanelin hautomaurakka on päättynyt ja vain yksi pikkuinen jäi meille. Tämä pallero päätti kuoriutua muutamaa päivää ennen "laskettua" aikaa ja vain päivän ikäisenä päätti, että mä lyön nyytin kepin nokkaan ja lähden maailmalle... Siitäkös Kaneli hätääntyi ihan täysin, eikä tiennyt pysyykö pesässä kuoriutumattomien luona, vai juokseeko tipin perässä. Vaikka olivat suht pienessä häkissä, ei auttanut pikkutipin maailmalle hinkuun. Päätin päästää Kanelin tuskasta kumpaa vahtaa, munia vaiko tipiä, joten siirrettiin kuoriutumattomat munat kaverin juuri haudonnan aloittaneen  brahman hoteisiin. Nyt Kanelin ei tarvitse juosta pesän ja tipin väliä, vaan voi keskittyä tuohon ainukaiseen. Brahman alta kuoriutui näistä siirretyistä karvajalkainen minitipi & 2 savistipiä ja siellä tämä emo pääsikin nyt yllättävän pian nauttimaan äitiyden onnesta! Kuvaamaan en ole pikkuista kunnolla päässyt, sillä Kaneli vahtaa sitä kuin haukka. Ärhäkkäästi jo kameraakin nokkaisi, kun tungin nokkani liika liki. Mutta tässä edes jonkinlaisia otoksia...

Tässä tää pallero nyt on. Pieni, mutta hirmu kovaääninen ja mahdoton menijä. En mä tiennyt että ne on jo heti matkalla maailmalle!?

Meidän ensimmäinen kanan itsensä hautoma tipi. On sitä vaan mukava seurata, kuinka se kasvaa ja kuinka Kaneli siitä huolehtii.

Tässäpä tälle kertaa. Täytyy lähteä koisaamaan, jotta taas huomena jaksaa. Ei muutakuin öitä ja katsellaan.