Mr. Uolevi Mustakalkkuna ja Mrs. Hertta Mustakalkkuna

On se vaan niin komia otus

Meitin isäntä vanhana kaupunkilaisena ei ole koskaan ennen kalkkunaa elävänä nähnyt. (Kuulema lähin kosketus kalkkunaan on tapahtunut kouluaikoina kokkikoulussa, kun oli kalkkunan ahteriin luumuja tunkenut....)Noh, oli jo iltahämärä, kun pääsin kotiin kalkkunan haku reissulta. Laitoin pariskunnan häkkiinsä ja isännys oli hiippaillut niitä issekseen ihmettelemään. Sit se tulee sisälle ja alkaa vaahtoamaan: "Se kalkkunan kärsä siinä nokan päällä...sehän on ihan sellainen löysä nahka! Mä katoin, että se siellä orrella keikkuu nokka auki, mutta sitten se kärsä alko valumaan....ja pälä pälä pälä" Tipuin aivan satasella kun kuulin sanan KÄRSÄ!!! Kiepuin vedet silmissä pitkin lattiaa ja ukko oikein suuttu, kun ulvoin naurusta ja hoin vaan sitä KÄRSÄÄ! Kyllä on muutamat hauskat hetket tullut vietettyä, kun tuon ukkokullan elukkatietämys on ollut välillä hieman vajanaista. Mutta onhan se ymmärrettävää, ettei kaupungissa taideta parvekkeilla kovin montaa kalkkunaa löytyä. Mutta oppia ikä kaikki, eiköhän tämä tästä. Paremmalla ajalla lisää kuulumisa ja kuvia.