Mikähän mahtaa olla meitin Lumi kanan nokassa? Kuppa... spitaali...vaiko mikä halvattu, kun nokan väri on muuttunut parissa kuukaudessa tällaiseksi?Kun en sinne munikseen osaa kuvia laittaa niin tässäpä tämä arvoitus. Vai voiko kanalla nokkaan tulla joku väripigmentti muutos tmv??? Osaako joku viisaampi sanoa?

Tässä Lumi on muutama kuukausi sitten otetussa kuvassa. Nokka aivan vaalea ja siisti...

Ja tässä nyt...Heltat on siistit, ei ainakaan tappelun merkkejä ole missään.

On aika inhan näköinen tuo, joten olisi kiva tietää mikä ihme tuollaista aiheuttaa!

Lisäsin blogiini uuden sivun; Näperryksiä. Silloin tällöin saan aina virtapiikin väsätä milloin mitäkin, niin ajattelin rääkätä näillä väsäyksillä teitäkin. Toivottavasti joku muukin innostuu kokeilemaan=) Siispä tervemenoa näpertelemään!

Melkein kuukausi taas kulunut edellisestä, joten joskohan olisi aihetta uusille kuulumisille ja kuville. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta tässäpä uusimpia. Kuten aiemmin kerroin, poika sai 2 Brahmaa syntymäpäivälahjaksi. Mukana oli myös kasvukaverina sekoitebrahma, jos toiselle puhtaalle sattuu jotakin, niin toinen ei ihan yksikseen jää. Nyt on osoittautunut niin onnekkaasti, että toinen Brahma on kukko ja toinen kana. Musta kasvukaveri osoittautui kukoksi, joten jos ei uutta kotia löydy, niin patakamaksi menee. Noh, mutta siis kuvan tynkää pukkaa...

Tässä kana, jonka poika risti Amandaksi.

Ja tässä kukko, Attila.

Ja tässä Brahmojen kasvukaveri, jolle ei nimeä olla keksitty...paistista puhutaan

Tässä koko sakki

Ei kyllä ihan uskoisi, että nuistakin niin upeita isona tulee, sillä nuorina ovat suorastaan kapisen näköisiä! Muutoin kyllä melkoisen veikeitä kavereita. Ovat sen verran nuoria ja pieniä vielä, että, päivät ovat omassa ulkohäkissään ja  yöksi menevät sisälle koppiinsa rehuhuoneeseen. Täytyy talveksi tehdä Amandalle ja Attilalle ihan oma lukaali, jotta pysyttelevät kukot (Hannibaali ja Attila)erossa toisistaan ja varsinkin toistensa emännistä...Ensi kesäksi muuttavat sitten lampaiden tarhaan.

Kaveri innostui kuitenkin hautomaan tuossa alkukesästä enemmänkin koneella munia, ja tottahan munkin piti sinne sekaan omat munani ängetä=)=)=) Nuorisojengi muutti kotiin jokunen aika sitten, kun olivat olleet kaverilla melki koko kesän. Ja siinä samassa porukassa on myös Piipan "sisaruksia" ja Piippa onkin liittynyt tähän sakkiin. Melkoinen huligaanilauma! Vanhat kanat yrittää laittaa tätä terroristijoukkoa ruotuun ja kun muuta kivaa eivät keksi, pujahtavat aidan läpi kiusaamaan kalkkunoita.

Vein kalkattimille tuoretta heinää, niin pitihän Piipan sakkeineen tulla nokkineen paikalle...

Ja kun Uolevi antaa lähdöt, niin...

"Suksi sää kääkkä mäkeen!" Kun ei saada sun heinille tulla, niin  kustaan sun muroihin sitten...

"Tai ainakin nakellaan pitkin pitäjää!" Kjäh, kjäh...

Ja sitten pinkomaan pitkin pihaa seuraavaa uhria etsimään...

Kun ei mitään pahuuksia keksineet, menivät omaan häkkiinsä mököttämään.

Piippa mukaanlukien tätä sakkia on 7 kappaletta. 3 Saviskanaa, 1 sekulikana, 2 sekulikukkoa ja 1 Saviskukko. Kaikki kukot ja karvajalkakana saapi muuttaa uusiin koteihin taikka menevät pataan, jotenka kannattaa vilkaista myydään sivulle, jos kiinnostaa... Laitan pian sinne kuvat niistä.

Viimoisen lomapäivän käytin eilen siivoten kanalan perusteellisesti. Vaikka nuo kanalan seinät ja katto ei kovin kotoisia ole, niin kyllä niitä pestessä ja desinfioidessa taas kiittelin, että ne kylmähuone-elementeistä on tehty! Niin näpsäkästi lähti puhtaaksi. Virkonilla vetelin menemään oikein urakalla, jotta hus vaan kaikki ötökät ja pöpöt!

Kun kanala oli kuivanut, isäntä rakenteli ja viritteli muutamat lisäpöntöt siivekkäille. Kyllä oli taas Hannibaalilla ja rouvilla ihmetystä kerrakseen, kun piti jokainen koppi erikseen käydä tarkistelemassa.

Hannibaali tarkistusreissulla...

Armoton potpotus ja kuovinta alkoi käymään ja näytti  kelpuutavan uudet pesät

Tässä tää nyt kiiltelee puhtauttaan....ainakin hetken=) Nuista seinistä tulee kyllä mieleen sairaala jostakin kumman syystä!

Mutta tässähän tätä tältä erää. Kello käy jo niin paljon, että mentävä koisimaan. Palaillaanpa taas kun kerkeillään. Unia ihmiset!

On tää kesä sitten karmeeta aikaa...Kiire vaan lisääntyy entisestään ja tuli hännän alla saa pinkoa pitkin pitäjää. Kesäleirit ym. härdellit pitää työn puolesta kiireisenä ja  opiskelun näyttötyötä toisella kädellä vääntänyt. Mutta josko tämä taas tästä. Elukkarintamalle kuuluupi vaikka ja mitä. Poika sai synttärilahjaksi 2 brahma tipua kaveriltaan, joita himoinnut jo kauan. Nyt jännityksellä odotellaan, jotta mitäköhän sieltä mahtaa loppujen lopuksi tulla... Kuvia tulee, kunhan tässä kerkeäisi laitailemaan tänne blogiin. On vaan niin pirun hidasta hommaa.

Kanelin ainukaisesta on tullut jo iso jäbä (siis kukko), mutta silti käyttäytyy, kuin pahanen kakara. Pää punaisena uikuttaa emon perässä, vaikkei Kanelia enää voisi vähempää kiinnostaa koko kakaran hoito. Muu kanalauma alkaa selvästi olemaan hieman tökkiintynyt Piipan jatkuvaan vinkumiseen, sillä saa aika kylmää kyytiä, kun aloittaa serenaadinsa. Kyllä elämä opettaa ja jos ei se, niin kanalauma ainakin! Kyllä me naiset vaan ollaan julmia!

Tässä Kaneli kera kiljukaulan, vielä pari viikkoa sitten.

Meillä on alkanut luuhaamaan ikäviä vieraita...harakoita. Ihmettelin yksi aamu, että mikä halavatun jengisota kanalan luona on menossa, kun aivan tajuton meteli sieltä kuului. Syöksyin paikalle ja harakan p...ele oli jostakin raosta ujuttautunut kanalan tarhaan ja toinen säksätti ulkopuolella. Annoin armon käydä oikeudesta ja päästin kaverin pois. Noh, kanalassa oli sitten munia rikottu pitkin poikin ja että kun otti aivoon. Nyt sitten tänä aamuna löysin jo kolmannen rikotun munan kalkattimien pesästä! Sinne pääsyn kyllä jo ymmärrän, kun isosilmäisen verkon takana ovat.Alkaa vaan olemaan pikkaisen herne nenässä, kun yhtäkään kalkattimien munaa ole ehjänä saanut. Pääsee harakka kohta pellon lannoitteeksi, kun oikein kohdalle osuu...murrrr...

Osa paskohännistä orrella

Kuten edellisessä mainitsin, Hertta on alkanut hartaan odotuksen jälkeen munimaan. Tosin iloa siitäkään ole vielä harakoiden takia ollut, mutta täytyypä keksiä jotain. Kalkatit on ollut oikein nähtävyys, sillä moni on halunnut tulla vain niitä ihmettelemään ja kauhistelemaan, kuinka rumia otuksia ovat. En vaan jaksa ymmärtää...Onko mulla sitten jotenkin kieroutunut kauneuden taju, mutta mun mielestä nuo on sitten mukamas siinä kaikessa karmeudessaan mielettömän upeita!!!

Hertta ja Uolevi kotiutui tosi hyvin ja alkukankeuden jälkeen sulattavat meidän koiratkin. Aluksi meinasivat slaagin saada, kun koissut köntystivät ohi, mutta nyt eivät enää pelkää.

Tässäpä näin pikakuulumisia. Yritys hyvä kymmenen ensi kerralle, että saisi enemmän kuvia laitettua, mutta nyt koisimaan, jotta taas huomenna jaksaa.

 

Menneinä päivinä taas touhut pitänyt niin kiireisenä, että jäänyt kuulumiset kertoilematta. Ruska on kasvanut julmettua vauhtia ja jäpikkäällä on jo ihan selkeät pässin oireet...Yrittää kuuttiaan jo kovasti tarjota, kun käy rapsuttelemassa, mutta toivossa eletään, että ei kasvaessaan ala äijäilemään liikaa. Viikonloppuna huomasin purukaluston puhjenneen ja nyt yrittää maistella kaikkea mahdollista, saappaanvarret mukaan lukien.

Perjantaina jäpikkäälle tulee ikää tasan 2 viikkoa

Riiviö kakara=)

Remu veti herneen nokkaansa, kun joutui Muskasta eroon ja on ollut aivan kahopää koko erilläoloajan. Vaikka pääsevät haistelemaan ja näkemään toisensa estoitta, niin se ei Remulle riitä. Pökkii aitaa ja mylvii, kuin arosusi! Anna saa kyytiä ruokakipoilta, joten on vahdittava vieressä, että toinenkin saa oman osansa eväästä. Annassa on jotain outoa, koska Remu ei ole koskaan (ainakaan en ole nähnyt) yrittänyt astua sitä. Muskan peräsimessä kiisi häntä suorana, mutta Annasta viis veisaa. Tosin hyvä niin!!!Loppuviikosta tai ensi viikon alussa Remun miehisyys on historiaa, joten josko sitten voisi laittaa koko köörin samaan tarhaan.

Nii-i ja heti haistattaa pitkät ja näyttää kieltä, kun kuvaa edes yrittää ottaa...

Mun lauhkeasta pässykästä on tullut yks Hormooni hirviö!

Vaihteen vuoksi muutakin.. Tyttöjen kanssa käytiin korvasieniä tutkailemassa, josko jotakin löytyisi. Muutama hassu sieni, mutta siihen se sitten jäikin. Opetin aikoinaan edesmenneen koirani etsimään kanttarellejä ja oikein hyvin se oppikin. Haukkui hienosti, kun löytyi, mutta innostui itsekin sienistä niin kovasti, että kuopi ne samalla aivan tuusan nuuskaksi. Siinä sitä valmista sienisoosia sai kotiin viemiseksi=) Iinaa ja Ettaa en ole edes harkinnut sienikoiraksi. Riittää kun marjastusreissuilla vetävät mustikat ja puolukat naamariinsa ennenkö itse kerkeää hätiin.

Iina ja Etta tutkailemassa metsän siimeksessä

Jotta näin taas täälä. Seuraavaksi kalkkuna ja kanakuulumisia=) Palataan!